Barras 1419m. Valitsen kahdesta vaihtoehdosta tämän ja löydän huipulta yllätyksen.
Jokaiseen vaellukseen kuuluu ainakin jossain määrin tuntureiden huiputtaminen. Olematta sen kummemmin vuorikiipeilijä - he ovat oma joukkonsa ihmisiä köysinensä ja kiiloinensa - iskee sopivan kohteen juurella halu kiivetä ylös ja katsella ylhäältä avautuvia näkymiä. Ovathan nämä samalla tilaisuuksia kokeilla omaa jaksamistaan ja ketteryyttään tai ylipäänsä nokkeluuttaan keksiikö kulkukelpoista reittiä ylös.
Majoittumisemme Gappohyttanille ei ollut vahinko, vaan tarkoitus oli huiputtaa joko Pältsa tai Paras. Sain juhlasankarina valita kumpi, molempien huiputtamiseen emme uskoneet voimiemme riittävän.
Minusta Paras näytti paljon huimemmalta kokemukselta uhmakkaasti kohoavine terävine kärkineen ja siksi kai viehätti minua enemmän. Lisäksi joka aamu teltasta päätäni ulos pistäessäni Paras oli ensimmäinen näky, joten valitsin sen.
Päivät olivat liian helteisiä, joten lähdimme matkaan vasta iltapäivän lopulla. Silti oli alkumatkasta liian kuuma ja taukoja piti pitää aika usein. Marja oli tämän huiputuksen joskus tehnyt ja jäi tuvalle laittamaan meille iltaruokaa. Kiitos tästä loistavasta palvelusta hänelle! Mukanamme oli tällä kertaa kevyemmät kantamukset; juomapullot, kahvitermos ja sopivaa energiaruokaa sekä pitkähihaista vaatetta ylhäällä odottavan tuulen varalta.
 |
| Barras - Paras |
Kuljimme aluksi Rognliin johtavaa polkua tai mönkijäuraa pitkin, mutta melko pian suuntasimme suoraan kohti Paraksen alarinnettä. Tällä tasangolla kävellessä oli hyvä tilaisuus avata puhelin pitkästä aikaa ja Saanan kaukana siintävä masto toi puhelimeen tutun operaattorin tunnukset.
 |
| Barras - Paras |
Pienet juomapullot riittivät, koska puroista sai täydennystä. Kahluukengätkin saatoimme jättää pois, koska purojen yli pääsi helposti. Runsaslumisen talven jäljiltä maastossa oli kuitenkin vielä näin heinäkuun lopulla aika märkiä valumapaikkoja.
 |
| Barras - Paras |
Noustessa suuntana kannattaa pitää "loven" oikeaa reunaa, josta varsinainen nousu huipulle tapahtuisi. Ehkä tästä suunnasta katsoen toiseltakin puolelta pääsisi mutta tämä nyt käyttämämme reitti oli helpoin ja jäljistä päätellen eniten käytetty.
 |
| Pältsan |
Tässä olemme aloittamassa varsinaista nousua ja ollaan jo aika ylhäällä. Näkymä on tulosuuntaan. Gappohyttan on suunnilleen kuvan keskellä olevan laakson vastakkaisella reunalla. Oikealla on Pältsan huiput, takana terävä matalampi, etualalla pitkulainen korkeampi huippu. Molemmat tuntuvat sanovan minulle: "Paraksen siis valitsit etkä meitä".
 |
| Jääleinikki |
Koska olin "ilmoittautunut" tunturikukkakurssille, joka osoittautui tällaiseksi huiputukseksi, laitan tähän pari kukkakuvaa.
 |
| Jääleinikki |
Jääleinikki ensin vaalena ja sitten syksyä kohden punaisemmaksi muuttuneena.
Vaikka kulkureitin merkiksi kasattuja pieniä kiviröykkiöitä tuntui olevan siellä täällä, oikean reitin hahmottaminen alhaaltapäin on vaikeaa. Tämän huomasi, kun laskeutui alaspäin. Paljon kuljettu reitti erottui helposti ja selvästi erivärisenä ylhäältäpäin katsottuna.
Tässä pidämme hengenvetotaukoa jossain jyrkän nousun puolivälissä. Tässä vaiheessa alkoi vatsassa jo tuntua aika jännältä!
Vihdoinkin ylhäällä!
Kärki ei ole suuren suuri ja sieltä avautuu huimat näköalat ympäristöön. Ilta-aurinko paistoi kauniisti ja tuulta oli vain vähän. Viivyimme aika kauan ihaillen näitä upeita maisemia ja pienelle huiputuskuksallenikin löytyi oikeaa käyttöä!
Kännykkäkenttääkin löytyi ja oli pakko lähettää pakolliset tekstiviestit. Olihan kyseessä tähän asti korkein huippuni.
Todellinen yllätys on ylhäältä kiviröykkiön kolosta löytyvä ihan oikea puutuoli. Joku vitsiniekka on raahannut sen sinne. Siinä istuen on hyvä tehdä merkinnät vieraskirjaan ja muutenkin istuskella.
Kiinnitin muuten takajalkojen välistä irronneen poikkipienan paikoilleen ja löin muitakin liitoksia tiukemmalle. Joku seuraava kävijä voisi viedä mukanaan pienen liimatuubin ja liimata pienan kiinni.
Nämä edeltävät Tuija ja Jussi laskeutuivat meitä vastaan vähän ennen huippua. Jussin kengänpohja oli irronnut kivikkoisessa rinteessä. Barras ottaa näköjään omansa!
Aikaa kului arviolta 7 tuntia, joista paluumatkan osuus ehkä vain reilut 2 tuntia. Laitan tähän loppuun vielä kartan, jossa on kynällä merkitty suunnilleen se reitti, josta menimme ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti